Joka vammalla oma edunvalvontajärjestö mutta taistelu vammaisten perusoikeuksista ilman yhteisrintamaa

Kuvassa vasemmalla Arto Linqvist, Emmi Tuomi, Juha Kovanen ja tilaisuuden juontaja JP Väisänen

CP-liiton aktiivi Arto Lindqvist, psykologi Emmi Tuomi, vammaisaktivisti Vantaalata Juha Kovanen, autistisen Oleg-pojan isoäiti Viola Heistonen ja ”Ihmisoikeudet vammaisille”-verkoston aktiivi Pirkko Leskinen avasivat keskustelua vammaisten ihmisoikeuksista SKP:n Etelä-Helsingin osaston ”Jutellaan julkisesti”-tilaisuudessa Kirjasto kympin stagella.

Vammainen ja aktivisti

Arto Lindqvist on välillä ihmeissään kun lääkärit kyselevät häneltä näkökulmia erilaisiin hoitoihin. ”Taitavat olla vähän varuillaan kun tietävät ja tuntevat, että olen vammaisaktivisti” sanoo Lindqvist.

Kirjainyhdistelmä CP on lyhenne englannin kielen sanoista Cerebral Palsy, joka tarkoittaa alkuaan aivohalvausta.

Pirkko Leskinen ”Ihmisoikeudet vammaisille” -verkostosta toteaa, että Suomessa jokaisella vammalla on oma edunvalvontajärjestönsä ja ydistyksensä” mutta ”miksi me emme saa tehtyä juuri mitään yhdessä?”.

Lindqvist yhtyy Leskisen kysymykseen vammaisjärjestöjen yhteistyöstä ja toteaa, että ”Eräänlaisen uuden vammaisten kattojärjestön synnyttäminen on jääny pelkälle riitelyn tasolle”

YK:n yleissopimus vammaisten oikeuksista

Yleissopimus astui voimaan 3.5.2008, kun yli 20 maata oli ratifioinut sopimuksen. Suomen lisäksi 127 maata on tähän mennessä allekirjoittanut sopimuksen. Ratifiointeja on yhteensä 25. 

Suomi ei ole ratifioinut vammaisten oikeuksien yleissopimusta.
Nykyinen hallitus on ottanut sen aikaisempien hallitusten tapaan osaksi hallitusohjelmaa. Muuttaako nykyinen hallitus nykyistä lainsäädäntöä sellaiseksi että se täyttää vammaisten yleissopimuksen edellytykset jää nähtäväksi.

Juha Kovanen arvelee, että Suomi ei ole ratifioinut sopimusta koska ”Meillä ei ole mitään kunnon lakia pakkokeinoista ja työmarkkinalainsäädäntö vammaisten oikeuksien suhteen on puutteellinen”

”Ecuadorissa on juuri otettu käyttöön laki, joka velvoittaa yrityksiä palkkaamaan myös vammaisia. Toisaalta Turkissa on juuri luovuttu vastaavan kaltaisesta laista, emmekä mekään kannata mitään pakkotoimia” toteaa vammaisaktivisti Kovanen

Paljon on myös keskusteltu siitä miksi erilaisille vähemmistöille kuten vammaisille pitäisi laatia erikseen omat ihmisioikeuksien julistukset. Yleisin kysymys lienee miksi YK:n yleinen ihmisoikeuksien julistus ei olisi riittävä?

Kovanen näkee vammaisten oikeuksien sopimuksen ratifioimis paineiden mahdollisesti auttavan myös vanhuspalvelulain parantamista. ”Nykyisellään lääkeasiat puuttuvat vanhuspalvelulaista kokonaan” mainitsee Kovanen ja kysyy ” käykö tässä vielä niin, että vammaisten ihmisoikeuksien huonon tilan ansiosta vanhuspalvelulakia tarkastellessa esille nousee myös kysymys kemiallisista pakkokeinoista ja lääkityksestä?”

Laitostumisen ideologia

Psykologi Emmi Tuomen arkeen kuuluu työ vammaisten parissa. ”Vastustan laitosasumisen ideologiaa” toteaa Tuomi heti alkumetreillä ja kertoo, että Suomessa ollaan kuitenkin hyvää vauhti menossa kohti parempaa vammaisasumista. ”Keskeisin kysymys on vammaisten itsemääräämisoikeudesta” kitetyyttää Tuomi ja listaa paljon asiota, tietoa ja taitoa jota Suomessa on, jolla vammaisten yhdenvertaisuutta voidaan edistää yhteiskunnassa. ”Kyllä tämä kuitenkin vaatii paljon rahaa ja poliittista tahtoa” sanoo Tuomi eikä suostu asettamaan vammaisia ja viranomaisia vastakkain.

Emmi Tuomi osaa kertoa, että 85 % haastavasta käyttäytymisestä johtuu tilanteesta eikä suinkaan henkilöstä. Lääkkeillä ei voida korjata olosuhteita joten voidaan hyvin todeta, ettö koko hoitosuunnitelmaan asumisrakenteineen on tarvetta puuttua.

Kuvassa oikealla Viola Heistonen


Taisteleva isoäiti

Viola Heistosen kertomusta omasta taistelustaan saada tavata autistista lasten lastaan Olegia on alkuun ihan vaikea uskoa todeksi. Viranomaisten mukaan Heistosen lapsenlapsi ei halua tavata isoäitiään. Viola Heistosta ei päästetä tapaamaan Olegia koska sen sanotaan olevan lapsen edun vastaista.

Olegin ja isoäidin ristiriitaisen tilanteen ympärille on syntynyt kokonainen kansanliike adresseineen ja Vantaan kaupungin valtuutetutkin ovat joutuneet ottamaan kantaa järjettömältä tuntuvaan tilanteeseen.

Heistonen kuvaa tilannetta betonimuuriksi josta ei mennä läpi edes pommeilla. ”Ehkä tämä meidän taistelu edistää jonkun toisenkin vammaisen lapsen ja perheen taistelua oikeuksistaan koska emme ole ainoat jotka ovat kokeneet tällaista vääryyttä” vakuuttaa isoäiti Heistonen.

Kuvassa Pirkko Leskinen

Barrikadeille vammaisten oikeuksien puolesta!

”Ihmisoikeudet vammaisille”-verkoston aktiivi Pirkko Leskinen peräänkuuluttaa osallistumista ja näkyvää vammaisten oikeuksien vaatimusta. ”Meidän on osattava ottaa käyttöön kaikki uudet tavat nousta barrikadeille” innostaa Leskinen ja listaa ”Facebook ja nettitoiminta ovat tämän päivän barrikadit, joille meidän on nyt noustava, että saamme vammaisten ihmisoikeudet esille ja kuuluviksi.”